Hyppää sisältöön
Suomenlinnassa korjataan ikkunoita vanhaa säilyttäen
kor­jaus­ta­vat
Museovirasto

01.12.2021

Suomenlinnassa korjataan ikkunoita vanhaa säilyttäen

Ikkunoiden vaurioitumiseen ja korjaustarpeeseen vaikuttaa merkittävästi niiden sijainti rakennuksessa. Suomenlinnan saarilla sääolosuhteet ovat erityisen ankarat.

Teksti: Johanna Hakanen

Suomenlinnan hoitokunnan restauroinnin asiantuntijat ja korjausten ammattilaiset huolehtivat vuosittain satojen perinteisten puuikkunoiden korjauksista. Puuikkunat ovat arvokas osa maailmanperintökohteen historiallisia rakennuksia. Ne on tehty tiheäsyisestä sydänpuusta ja suojattu perinteisellä öljymaalilla.

Vuosikorjausohjelma auttaa korjausten suunnittelussa

Hoitokunta ylläpitää ikkunoiden vuosikorjausohjelmaa, johon valitaan rakennuksia ikkunoiden keskimääräisen 20–25 vuoden korjausvälin mukaan. Näin päästään arvioimaan vuosittaista työmäärää ja kustannuksia.

Suomenlinnan ikkunakorjauksista vastaava korjausrakentamisen asiantuntija Sampo Ahola korostaa joustavuutta:

”Käytännössä korjausohjelma voi muuttua hyvinkin erilaiseksi ikkunoiden jatkuvan julkisivukohtaisen seurannan vuoksi. Hoitokunta maalauttaa lisäksi ikkunoita yksittäisten asuntojen korjausten yhteydessä.”

Henkilö työvaatteissa osoittaa ikkunaa.
Korjausrakentamisen asiantuntija Sampo Ahola vastaa Suomenlinnan hoitokunnan ylläpitämien rakennusten ikkunoiden kunnostuksesta. Hän korostaa jatkuvan seurannan tärkeyttä. Kuva Soile Tirilä, Museovirasto.

Kolmiportainen kuntoluokitus

Suomenlinnassa puuikkunoille annetaan rakennuskohtainen kuntoarvio, jossa arvioidaan erikseen puurakenteen ja maalipinnan kunto. Tämä vaikuttaa korjausten laajuuteen ja suunnitteluun, kuten esimerkiksi siihen, tehdäänkö työt paikalla vai verstaalla.

  • Korjausluokka 1: kiireelliset heti korjattavat ikkunat
  • Korjausluokka 2: viiden vuoden sisällä korjattavat ikkunat
  • Korjausluokka 3: rakenteeltaan tai maalipinnaltaan hyväkuntoiset sekä korjatut ikkunat

Kun olosuhteet tiedetään, voidaan samassa rakennuksessa määritellä eri julkisivujen ikkunoiden huoltoväli niiden mukaan: etelän puolen julkisivulla huoltovälin on oltava tiheämpi kuin pohjoissivulla.

Ilmansuuntien välisen eron ja auringon säteilyn rapauttavan vaikutuksen näkee helposti kävelemällä rakennuksen ympäri ja tutkimalla esimerkiksi maalipinnan vaurioita.

Kaksi ikkunaa rinnakkain, ennen ja jälkeen kunnostuksen
Hoitokunta korjaa ikkunat vanhaa säilyttäen, eikä vanhoja kiinni olevia maalikerroksia lähtökohtaisesti poisteta. Puitteet ja karmit saavat näyttää vanhoilta ja korjatuilta. Kuvassa ikkuna ennen ja jälkeen korjauksen. Kuvat Soile Tirilä, Museovirasto.

Maalipinnan vaurio kaipaa huoltoa, pehmeä tai laho puu korjausta

Yksi tärkeimpiä asioita on, että puu on kovaa eikä siinä ole lahoa. Ulkopuitteen alapuun liitokset ovat tyypillisiä paikkoja, joista puu alkaa pehmetä. Myös alapuuhun liitetyt tippalistat alkavat herkästi vaurioitua esimerkiksi kulmarautojen kohdalta.

Maalipinta pidetään kunnossa säännöllisellä huoltomaalauksella, mutta vain terve ja kova puumateriaali kelpaa alustaksi maalille. Myös ikkunan tiiveyteen ja puuosien suoruuteen tulee kiinnittää huomiota:

”Ikkunan puuosat saattavat taipua vuosien saatossa, eivätkä tiivistettävät pinnat enää kohtaa. Saranoiden tulee toimia ja ikkunoiden sulkeutua kunnolla. Ikkuna ei saa vuotaa hallitsemattomasti ilmaa, ei myöskään vettä”, Ahola muistuttaa.

Vanhan ikkunan alareunassa maali hilseilee. Henkilö kokeilee työkalulla pistämällä puun kuntoa.
Irtoava maali on selvä merkki huoltomaalauksen kiireellisyydestä, mutta ei välttämättä kerro puun lahosta tai pehmentymisestä. Puun kuntoa arvioidaan piikillä. Kuva Soile Tirilä, Museovirasto.

Kittaukset, listoitukset ja vesipellit syynissä

Maalipintojen lisäksi myös ulkopuitteen lasikittausten tai -listojen kuntoa tulee seurata. Kovettunut kitti tai taipunut lista ei enää estä veden tunkeutumista ikkunarakenteeseen.

”Jos ikkunan vaurioituminen pääsee alulle, kaikkialle tunkeutuva sadevesi kiihdyttää sitä. Sadeveden aiheuttamien vaurioiden torjunnassa ikkunapellitysten kiinnitys ja oikea kallistus ovat myös tärkeitä ikkunaa ympäröivän seinän säilymiselle”, Sampo Ahola kertoo.

Silmämääräisesti ja pistemäisesti tehty kuntoarvio ei aina kerro kaikkea. Korjausvaiheessa on aina varauduttava siihen, että vanhoissa ikkunoissa puuosien vaurioita voi tulla ilmi vasta maalipintoja hiottaessa.

Vanha, kulunut ikkunanpuite, jossa maali hilseilee ja tiivistys irtoaa.
Irtoava kitti on hälytysmerkki siitä, että vesi pääsee vaurioittamaan ikkunarakennetta. Kuva Soile Tirilä, Museovirasto.

Perinteistä ikkunaa muutetaan vain erikoistapauksissa

Huollettu puuikkuna on pitkäikäinen, ja korjausten lähtökohtana on aina ensisijaisesti vaurioiden korjaaminen. Ikkunassa ja ympäröivissä rakenteissa esiintyvistä vaurioista voidaan päätellä, mitkä tekijät ovat rasittaneet niitä eniten ja mitkä osat tulee korjata. Joskus ikkunan uusiminen on kuitenkin välttämätöntä.

Suomenlinnassa tutkitaan parhaillaan korjaamisen sijaan ikkunoiden uusimista rakennuksessa, jonka yksi julkisivu on suojaton vallitsevien tuulten ja auringon suuntaan sekä lisäksi mereltä piiskaavan sateen armoilla. Tällä julkisivulla ei edes hyväkuntoinen perinteinen huullettu tuplaikkuna pidä sadevettä.

”Ankaralle säälle alttiille julkisivulle on kehitetty lähes vanhan mallin mukaan tehty uusi ikkuna, jonka karmissa on lisähuullos ikkunan vesitiiveyden parantamiseksi. Uuden rakenteen toimivuutta tarkkaillaan vuoden ajan paikalle asennetun koeikkunan avulla”, korjausrakentamisen asiantuntija Sampo Ahola kertoo.

Kaksi puuikkunaa auki rinnakkaisissa kuvissa. Sarana näkyy keskellä.
Mereltä puhaltavalle tuulelle ja vaakasateelle alttiille julkisivulle on asennettu lähes vanhan mallinen koeikkuna, jossa on kaksi huullosta karmissa. Vasemmalla perinteinen ikkuna, oikealla koeikkuna. Kuvat Soile Tirilä, Museovirasto.

Ikkunan korjauksiin valmistaudutaan huolella

Ikkunoiden korjaus koskettaa talon asukkaiden arkea, ja siksi niihin tulee valmistautua huolella. Näin erityisesti siinä tapauksessa, kun ikkunoita irrotetaan ja viedään toisaalle kunnostettavaksi.

”Suomenlinnassa on käytäntönä, että ikkuna-aukkoihin valmistetaan mittojen mukaan suojat ennen korjaustöiden aloitusta. Ikkunat merkitään huolellisesti, jotta ne löytävät takaisin oikealle paikalleen. Lisäksi on tärkeää arvioida jo ennen ikkunoiden irrottamista, kuinka tiiviitä ne ovat ja voidaanko vanhoja maalikerroksia säilyttää”, maalari Tiia Kesiö-Parjanen listaa valmisteluja.

Tiiliseinän edessä monikulmaisia puukehyksiä, joiden keskellä muovia.
Mittojen mukaan tehdyt ikkunasuojat odottavat työmaalle siirtoa Suomenlinnan verstaalla. Kuva Soile Tirilä, Museovirasto.

Suomenlinnan ikkunoita korjataan hoitokunnan omassa verstaassa. Puuikkunan korjaamiseen tarvitaan sekä puusepän että maalarin ammattitaitoa sekä kokemusta perinteisistä materiaaleista ja menetelmistä.

Verstaalla ikkunoiden korjauksiin valmistaudutaan hankkimalla tiheäsyistä puuta. Laadukas ja alkuperäistä vastaava korjausmateriaali on yksi avaintekijä, johon hoitokunta kiinnittää erityistä huomiota.

Työtason päällä ikkunanpuite ilman lasia. Korjattu osa erottuu vaaleampana puuna.
Ikkunat voidaan huoltomaalata paikalla, mutta puuosien korjaukset tehdään verstaalla. Kuvassa puitteen alaosan ja tippalistan lahovaurio on korvattu uudella puulla. Kuva Soile Tirilä, Museovirasto.

Puuikkunoiden korjaus on kestävän kehityksen mukaista toimintaa parhaimmillaan – siinä pienilläkin toimilla on merkitystä. Ikkunoiden korjaaminen on materiaalitehokasta ja hyvä tapa parantaa rakennuksen energiatehokkuutta. Ikkunoiden korjaukset voi tehdä vaiheittain ikkuna, huone tai yksi julkisivu kerrallaan, kuten Suomenlinnassa. Puuikkunoita korjaamalla työllistät perinteisten käsityövaltaisten työtapojen osaajia ja pieniä yrityksiä.

Tekijät

Kuntoarvio

Suomenlinnan hoitokunta
Sampo Ahola
Tiia Kesiö-Parjanen

Näyteikkuna-julkaisu

Museovirasto
Kirjoittaja Johanna Hakanen
Kuvat Soile Tirilä


Katso myös